Maatuskanukkien historiaa
Maatuska (ven. matrjoška, latinan sanasta matrona) on venäläinen sisäkkäisten hahmojen muodostama puunukke, jota myydään yleensä matkamuistona. Suomen sana maatuska perustuu venäjän kielen äiti-sananhellittelymuotoon, joka kuitenkin Venäjällä ymmärretään kirjaimellisesti, eikä siis tarkoita venäjäksi puunukkea.
Ensimmäisen venäläinen maatuskan tekivät Vasily Zvyozdochkin ja Sergey Malyutin vuonna 1890, ja sen arvellaan saaneen vaikutteita sekä japanilaisesta perinteestä että Fabergén munista.
Maatuskanuket valmistetaan yleensä sorvaamalla ja koristellaan käsityönä. Sisäkkäin olevia nukkeja on yleensä pariton määrä, mikä symboloi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää, kun parillinen symboloi elämän päättymistä. Maatuska onkin eräänlainen hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta symboloiva esine.
Maatuskanukkien maalausaiheet vaihtelevat nykyään kansansaduista humoristisiin pilakuviin päättäjistä.
Pysanka-munien historiaa
Pysanka on ukrainalainen pääsiäsmuna, eli kananmuna joka on koristeltu perinteisillä kuvioilla vahabatiikkimenetelmällä. Sana pysanka tulee verbistä pysaty "kirjoittaa". Pysanka-munia tehtiin perinteisesti annettavaksi perheenjäsenille ja muille läheisille, ja niiden antaminen symboloi elämän lahjoittamista. Vahakuvioitujen pääsiäismunien perinne on yleinen myös muissa slaavilaisissa maissa.
Monien tutkijoiden mukaan munien vahabatiikkikoristelu slaavilaisessa kulttuurissa ja erityisesti Ukrainassa juontaa juurensa luultavasti jo kristinuskoa edeltävään aikaan. Munissa käytetty kuviointi sisältää monia esikristillisiä symboleita. Arkeologisissa kaivauksissa mm. Puolassa on löydetty sirpaleita batiikkivärjätyistä munista.
Esikristillisenä aikana slaavilaisessa perinteessä munia pidettiin maagisina esineinä, elämän lähteinä, joiden uskottiin sisältävän erityisiä voimia. Munat kuuluivat oleellisesti myös kevään ja maan uudelleen syntymisen juhlintaan. Kristinuskon myötä munien symboliikka vaihtui edustamaan luonnon uudelleensyntymän sijasta ihmisen uudelleensyntymistä. Myös Pysanka-munat siirtyivät osaksi kristinuskon rituaaleja Ukrainassa.
Ukrainalaiset siirtolaiset veivät Pysanka-perinteen mukanaan Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, joissa se elää edelleen. Neuvostoliiton aikana perinne kiellettiin Ukrainassa, jossa se unhotui lopulta lähes täysin. Ukrainan itsenäistymisen jälkeen 1991 perinne on saanut jälleen uutta jalansijaa.
Jokaisella alueella, kylällä ja jopa perheellä Ukrainassa on omat perinteensä Pysanka-munien kuvioinnissa. Aineet munien värjäykseen saatiin mm. kasveista, hyönteisistä, juurista, marjoista ja puunkuoresta. Pysanka-perinteitä vaalittiin kunnioituksella ja se siirtyi salaisuutena äidiltä tyttärelle. Pysanka-munat koristeltiin öisin lasten nukkuessa perheen naisten toimesta. Munat vietiin pääsiäissunnuntaina kirkkoon siunattavaksi ja siunattuja Pysanka-munia pidettiin taikakaluina.
Munien koristelutyylit symboloivat erilaisia asioita. Suosituin koristelumuoto ovat geometriset koristeet, joista kolmion sanotaan symboloivan pyhää kolminaisuutta. Muita koristelutyylejä ovat mm. kristillisten symbolien käyttö, kasveja, kukkia tai eläimiä esittävät kuviot, maanviljelysymbolit sekä Berehynia-jumalatarsymbolit.
Pysanka-muniin liittyy erilaisia uskomuksia. Niiden uskottiin suojaavaan kotia mm. pahoilta hengeiltä, katastrofeilta, salamoilta ja tulipaloilta. Kodeissa pidettiin kulhollista värikkäitä Pysanka-munia suojelemassa vaaroilta.
Lähde: Wikipedia
